Viimeinen yo alberguessa...!?

Vanhat uskolliset jalkamme toivat meidat tanaan 20 km paahan Santiagosta, Arcaan! Melkeinen euforinen ja vahan epatodellinenkin olo. Kaikki paikat jaloista ovat olleet jossain vaiheessa kipeat, mutta nahka on jo niin parkkiintunut, etta uusia rakkoja ei tule.
Talla loppupatkalla on taas ryhmamatkalaisia ja ensimmainen albergue oli loppuunmyyty, mutta loysimme toisen ja sain hospitaleran viela varaamaan meille huoneen pensionaatista Santiagossa 2 yoksi, joten eipa tarvitse alkaa huomenna etsia majapaikkaa - paitsi sita yhta, jossa meilla siis on huone...
Tassa albergue-elamassa on oma hohtonsa. Se kuuluuvaellukseen, oleellisena osana. Monenlaista paikkaa on tullut kokeiltua.
Paivan kulku on samanalinen, satoi tai paistoi. Perille paastya nopea (ala)punkan valtaus, sitten suihkuun ja kuivat (mutta ei ihan puhtaat) vaatteet paalle ja sukkapyykille. Jos on mahdollisuus ja enenman pestavaa, pestaan koneella (4e). Sitten lepailya, seuraavan paivan vaellukseen tutustumista ja paivakirjan kirjoittelua. kaupat aukeavat siestan jalkeen klo 17, joten silloin voi ostaa ruokaa ja evasta seuraavaksi paivaksi. Useimmiten kaymme "ulkona" syomassa, joka paikassa tarjotaan 3 ruokalajin pilgrims menua. Onneksi nykyaan ruokaa saa jo klo 19, joten yopuulle olemme paatyneet viimeistaan yhdeksalta. valot sammuvat ja hiljaisuus koittaa joka tapauksessa klo 22.
Aamulla ensimmaiset alkavat kerata kamppeitaan heti viiden jalkeen. Ymparilta alkaa kuulua makuupussien pakkaamisesta syntyva suhina. Me nousemme useimmiten kuudelta. Rinkka on pakattu paaosin valmiiksi ja reissukamat aseteltu siten, etta pukeminen ja lahto sujuvat pimeassa. Aamiaista syodaan joko itsetehtyna tai kuppilassa. Takalainen aamiainen ei oikein tyydyta pohjoismaista (totesimme eraan tanskalaisen kanssa). Ja sitten matkaan. Aamun tunnit ovat joka tapauksessa parhaat.

Palas de Reissa saimme ullakkohuoneen ja tavalliset vuoteet. Huoneeseen mahtui 4 henkea, ainoa miinus oli, etta huoneen lapi kuljettiin pariin suurempaan huoneeseen...

Muutamia esimerkkeja albergueista:
1. vaelluspaivamme jalkeen Roncesvallesissa olimme varautuneet kolkkoon majoitukseen isossa kivitalossa, mutta meita odotti taysin moderni 2 vkoa aiemmin avattu albergue; sisustus voitaisiin esitella koska vain sisustuslehdessa.
Pahin ongelma majoituksissa on kosteus ja siita johtuva koleus. Kerran olimme paikassa, jossa makuusali oli vahan maanpinnan alapuolella ja niin kostea, etta kun rinkkani ylapuolella oli ikkuna, siita oli valunut vetta rinkkani paalle yon aikan ja kastellut rinkan. Kylmaa emme karsineet, kiitos untuvapussien ja villaisen aluskerraston.
Eraana paivana tahtasimme Cacabelokseen, siella piti olla iso albergue. Loppumatkasta kuulimme, etta se on viela kiinni, mutta Pieroksessa pitaisi olla uusi, juuri avattu ja valimatkaakin vain 2 km. Siispa sinne. Meita odotti hyvin persoonallinen nuoren perheen yllapitama albergue, kauniisti remontoitu, kuin riihi. Paikan erikoisuuksiin kuului se, etta siella tarjottiin vain kasvisruokaa. En ole kuskusin ystava, mutta muutin mieleni.

Nyt valmistaudumme tod nak viimeiseen albergue-yohomme. Tunteita on vahan vaikea eritella - oikeastaan olo on niin hyva, etta toivoisi ajan pysahtyvan vahaksi aikaa tahan.