tiistai 26. huhtikuuta 2011

Sauvakavelya

Tulimme tanaan Astorgasta Rabanaliin. Huomenna on jannittava paiva: nousu reitin korkeimmalle kohdalle 1500 metriin, Rautaristille. Nykycaminolaiset jattavat ristin juurelle kotoa tuomensa kiven tms symboliksi ristille jatettavista huolista ja taakoista. Niin mekin - lisaksi ajatuksia monien laheistemme taakoista.

Vaeltajalla kuuluu olla sauva. Perinteisesti se on ollu caminolla pitka puukeppi, jossa on roikkunut narusta kalebassin kuori vesileilina. Nykyaankin monet raahaavat mukanaan jopa kaiverruksin koristeltuja keppeja - niista on aika vahan todellista hyotya ja ne painavatkin. Nykyaikaisempi versio on pitka metallinen kadensijalla varustettu sauva.
Pyhiinvaeltajien kulkupelit parkissa (Leon). Meidan kengat keskella, eivat olleet kelvanneet kenellekaan, joten laitettiin aamulla taas jalkaan.
Meilla on kunnon alumiiniset teleskooppikavelysauvat. Niita nakee joillakin muillakin, mutta aarimmaisen harvat hallitsevat sauvakavelyn tekniikan! Sauvat on viritetty lahes aina liian pitkiksi ja niita liikutellaan sivuilla yleensa tasatahtia tai jos vuorotellen, niin ei ainakaan kavelyn tahdissa. Eras etela-afrikkalainen rouva valitti, etta ei osaa sauvakavella: han siirtaa sauvaa aina kerran kahta askelta kohti...? Me suomalaiset olemme syntyneet sukset jalassa ja sauvat kadessa; niinpa niiden kaytto on luontaista eika sita tarvoitse juuri opetella. Sauvoista on suuri apu vaihtelevassa maastossa. Ylamaessa se antaa voimaa, alamaessa tukea ja tasamaalla rytmin. Suomalaiset hoi: tanne pitaisi perustaa sauvakavelykouluja suosituimpien albergueiden kupeisiin, kysyntaa ja tarvetta olisi!

1 kommentti:

  1. Voi teitä reippaita! Onko teillä siivet selässä! Espanjan kielen syntysijat jo ohitettu. Puskekaa sitten katedraalin pylvästä oikein reippaasti, että muisti säilyy hyvänä ja halatkaa Santiagoa minunkin puolestani.
    Terveisin Eila

    VastaaPoista