perjantai 25. helmikuuta 2011

Paranemaan päin

Onnun, mutta päivä päivältä vähemmän. Nilkka siis paranee.

Kaupunkimme kävelykadulle on ilmaantunut satunnaisesti ilta-aikana telttakatos, jossa roikkuu kyltti "Healing". Ympärillä värjöttelee nuorehkoja henkilöitä lappusia kädessään. Mitään muuta en ole havainnut heidän tekevän. Eilisiltana nilkutin töistä kotiin teltan ohi ja yhtäkkiä perääni kajahti nuoren tytön ääni: "Täältä parantavaa rukousta!" En tiedä paraninko, mutta ainakin nauratti. Ja nauruhan on tunnetusti terveellistä.

Tänään kokeilin hiihtämistä. Mono mahtui kyllä jalkaan, mutta nilkka ei tykännyt. Kenties huomenna? Kärsivällisyys ei ole määräävin luonteenpiirteeni, joten ehkä odottamisen opettelu on hyväksi. Myös vaellusta varten. Tämä vaellus ei ole urheilullinen extreme-suoritus, enemmänkin hidastamisen opettelua. Ensimmäinen oppitunti on takana päin, arvosana tyydyttävä?

1 kommentti:

  1. Heippa hei!
    mahdottoman kiva lukea kuulumisianne,luin kaikki tähän astiset ja nauroin makeasti välillä.
    tosi hyvä kuvakin teistä tuossa,
    täällä satelee,välillä vettä ja välillä isoja jalkarättejä lunta. lämpötila on 0.8.
    iso halaus kummallekin ja oikein hyvää loman jatkoa. muistakaa levätä välillä ja syödä tarpeeksi.. on se aikamoista kävelyä..
    terveisin Maarit

    VastaaPoista